Lillehammer

Tampopo-valaisin, Maria Riekkinen

Taneli Koskela, Katriina Lankinen ja Simo Heikkilä

1

2

Jaa artikkeli

Kulissien takana

Sisustusarkkitehdit SIO täyttää tänä vuonna 60 vuotta. Designmuseossa on vielä ensi viikon ajan (5.4 asti) nähtävillä näyttely “Kulissien takana”, joka esittelee suomalaisten sisustusarkkitehtien ennennäkemättömiä tai harvoin julkisuudessa esiteltyjä kalusteprototyyppejä kuudelta eri vuosikymmeneltä. Kävimme tutustumassa näyttelyyn ja samalla kuuntelemassa luentoa aiheesta “kalustesuunnittelu suhteessa tilasuunnitteluun”. Keskustelua pitivät yllä SIO:n puheenjohtaja sisustusarkkitehti Taneli Koskela, muotoilija ja sisustusarkkitehti, sekä Taideteollisen korkeakoulun professori Simo Heikkilä, ja sisustusarkkitehti Katriina Lankinen.

Uniikkia ja kestävää

Sisustusarkkitehti joutuu työssään lähes jokaisessa projektissa pohtimaan ja ratkaisemaan uniikki- ja sarjatuotantokalusteiden käyttöä yhdessä ja niiden suhteita toisiinsa. Voiko pelkillä valmiskalusteilla saada aikaan tarpeeksi persoonallisen tilan? Saako valmiista kalusteista luotua optimaalisen ja asiakkaan brandia parhaiten korostavan kokonaisuuden? Usein suunnittelija myös pohtii, kuinka paljon voi kohteisiinsa ehdottaa itse suunnittelemiaan tuotteita, niiden ollessa järjestäen kalliimpia kuin valmiit kalusteet. Kuitenkin tilaan varta vasten suunnitellut kalusteet tukevat parhaiten tilan tunnelmaa ja käyttökokemusta. Mittatilaustyönä piirretyt, tarkkaan harkittuja yksityiskohtia sisältävät funktionaaliset kalusteet toimivat monesti suunnittelijan “allekirjoituksena” tilassa.

Olivat kalusteet sitten uniikkeja tai sarjatuotettuja, tulisi niiden kestää aikaa ja oman aikansa, oli kohde millainen tahansa. Suunnittelijan haasteena onkin rakentaa kokonaisuus, jossa on sopivasti muuntelumahdollisuuksia, ajattomia elementtejä ja myös ekologisesti kestäviä tuotteita ja materiaaleja. Kun suunnittelija onnistuu sitouttamaan asiakkaan projektiin ja osaksi sen suunnittelua jo alusta alkaen, kuunnellen asiakkaan toiveita ja visioita, on lopputulos usein kaikkien kannalta tarkemmin harkittu ja siten myös kestävämpi. Asiakkaalle luotuja konsepteja tulee silti olla mahdollista päivittää aina tarvittaessa.

Kun tilat, esimerkiksi myymälät tai ravintolat säilyttävät asemansa ja tunnelmansa useita vuosia tai vuosikymmeniä, tulee niistä osa kaupunkikuvaa - jotakin säilyttämisen arvoista. Tällainen kohde on suunittelijan suuri ylpeyden aihe. Se, mitkä seikat ja valitut elementit saavat aikaan niin voimakkaita elämyksiä ja kokemuksia, että tila säilyttää suosionsa pitkään, on vaikea määritellä - ne ovat kussakin kohteessa erilaiset.

Tyhjän tilan hallintaa

Tyhjä tila voi itsessään olla taidetta, ja sen hallitseminen on oma taiteenlajinsa. Useimmiten tilalla kuitenkin on käyttötarkoitus, jolloin siihen lisätään harkiten oikeat värit, sävyt, valot, muodot ja näiden keskinäinen harmonia. Tiloja suunniteltaessa kolmiulotteisuuden hahmottaminen ja massoittelu, sekä haptisuus materiaaleissa ja pinnoissa ovat seikkoja, jotka suunnittelijan tulee hallita. Myös mittasuhteiden hahmottaminen ja ihmisen anatomian, liikkumisen ja tilassa käyttäytymisen tunteminen ovat myös ensisijaisen tärkeitä. Tilaa tulee siis täyttää harkiten, ilman tyhjän tilan pelkoa, karsien turhaa ja keskittyen olennaiseen.